Kulttuuri, sen parhaat ja pahimmat puolet
Vaihtokokemukseen vaikuttaa varmasti se, että vaihtokohteeni Budapest oli huomattavasti isompi ja kansoitetumpi kaupunki kuin ne paikat, missä olen tottunut asumaan. Samoin yliopisto, jossa opiskelin on massayliopisto, joka vuosittain ottaa noin 200 arkkitehtiopiskelijaa, mikä on tuplat siitä, mitä koko Suomessa koulutetaan. Nämä asia vaikuttavat varmasti huomattavasti sekä positiivisiin, että negatiivisiin kokemuksiini.Olisin siis voinut kokea samantyyppisen suuruudesta ja monipuolisuudesta johtuvan kulttuurishokin muuttaessani Helsinkiin.
Samoin tiivisti yhtä pitävä vaihtariyhteisö oli sinänsä jo kaikkine kansalaisuuksineen kulttuurishokki, mutta samalla se on myös itse kohdemaan kulttuuria poisblokkaava kupla, jolla on sekä hyvät että huonot puolensa. Tästä täytyy sanoa, että yhden kulttuurin sijasta opin tuntemaan useita, mutta en ehkä parhaiten sitä, millaista on olla unkarilainen ja asua unkarissa. Sain hyviä ystäviä ympäri Eurooppaa, mutta paikallisia opin tuntemaan vasta toisella lukukaudella kun yliopistolla tarjottiin mahdollisuus ottaa samoja kursseja unkarilaisten opiskelijoiden kanssa. Opin näin ollen tuntemaan unkarilaisuutta vasta oleskeltuani neljä kuukautta maassa. Monet vaihto-opiskelijat eivät päässeet kiinni kulttuuriin gulassin maistelua enempää, joten voin sanoa olleeni onnekai.
Alkusyksy vieraassa maassa oli jännittävä ja huumavan vauhdikas. Tuntui, että uusia kavereita ja tekemistä on joka taholla. Alkuhuuman jälkeen väsymys ja koti-ikävä yllättivät, käytännön ongelmat, Tonavan kostea koleus ja harmaa sää masensivat ja opinnot alkoivat lohkaista mammutin osan viikosta niin ettei paljon muulle jäänyt aikaa. Samalla huomasi, että satojen kansainvälisten opiskelijoiden joukossa on helposti kaikkien kaveri, mutta oikeat ystävät jäivät harvaan.
Rankan syyslukukauden paluu kotiin hetkeksi tuntui hyvältä, mutta paluu Budapestiin ehdottomalta. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tunsi jo ne varsinaiset ystävät, joiden kanssa pitää yhtä ja tiesi, mitä kannattaa vielä kokea ja mitä jättää välistä. Syyslukukautta pitempi kevät meni sata kertaa nopeammin ja oli tuhat kertaa ihanampi. Budapestin kevät on suloinen ja kaupungilla on lämpimänä ja vihreänä kauniit kasvot.
Mutta lämmin kaupunki Budapest ei talvella ollut. Koin siellä tähänastisen elämäni kylmimmän talven. Unkarilaiset huumaantuvat keväästä, lämmöstä ja auringosta aivan kuten Suomalaiset pitkän talven jälkeen.
Sään lisäksi yllätyksenä koin Unkarilaisten suuren kiinnostuksen Suomalaisia ja meidän yhteisiä sukujuuriamme kohtaan. Vaikkeivät yhteydet ole tieteellisesti oikeiksi todistettuja, Unkarilaiset pitävät yhteyksiämme arvossaan. Minulle jopa lueteltiin saman sukuisia sanoja, lausuttiin Suomeksi ulkoa koulussa opiskeltua Kalevalaa ja kansallistarua, jossa Suomalaiset ja Unkarilaiset vaeltavan yhdessä Uralin takaa Eurooppaan. Onpa Unkarilainen kansallisromanttinen arkkitehtuurikin saanut vaikutteita suomalaisilta sukulaisiltaan. Kaikki tämä tuli minulle uutena asiana.
Unkarilaiset pitävät kansanperinnettään paljon suuremmassa arvossa kuin suomalaiset. Heidän monia vaikutteita saanut keittiönsä on ja elää vahvana. Samoin kansantaide; Todella moni nuori soittaa ja tanssii kansanmusiikin tahtiin.
Viimeiseksi, muttei vaisinkaan vähimmäiseksi täytyy sanoa, kuinka yllätyin siitä, miten erityistä oli olla suomalainen kaikkien muiden kansalaisuuksien keskellä. En tarkoita tällä vahvaa kansantuntoani, vaan sitä, että suomi nähtiin muiden vaihto-opiskelijoiden silmissä jotenkin hyvin eksoottisena ja hienona maana. Toiseksi olen todella onnellinen, että lähdin matkaan rohkeasti yksin ja minun tuli tulla toimeen aluksi täysin vieraide ihmisten keskellä. Muutin yhteen ja matkustin täysin eri kansalaisuuksien kanssa, näin tutustuin uusiin ihmisiin ja sain ihania toivottavasti elinikäisiä ystävyyssuhteita. Toisin olisi ehkä ollut jos olisi jo Suomesta lähtiessäni kaveerannut vain suomalaisten kanssa tai lähtenyt Budapestista jo ensimmäisen lukuvuoden jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti