Täältä pesee: Matkustajan vuosi kilpikonnan kuoressa!

Vajaa kaksi kuukautta...vajaa kaksi kuukautta aikaa kokea ja kirjoittaa!!
Viimeinkin kirjoitan. Uskomatonta, että siihen on niin kova kynnys. Johtunee kai siitä etten ole itsekään kovin hyvin ehtinyt jäsentelemään kokemuksia päässäni.  Tarkoitushan oli kirjoittaa blogia Budapestin kokemuksista, mutta kynäniekkailu on jäänyt vähille nyt kun on keskittynyt taistelemaan sen puolesta, ettei mikään kokemisen arvoinen jää tänä vuonna väliin. Jatkan silti blogia, siirryn vain realistisempaan lähestymiskantaan. Tulen vielä kirjoittamaan paljon kokemuksistani Budapestissa ja sen ulkopuolella, kunhan siirryn tekemisestä ajattelemisen puolelle... Se toden näköisesti tapahtuu silloin, kun on aikaa myös ruvetan ikävöimään takaisin. Tulkoon tämä blogin olemaan siis lääke ja selviytymistyökalu 

Budapest-ikävää vastaan!

Välillä vaihto-opiskelijan tahti todellakin tuntuu siltä että pää ei pysty päivittymään toiminnan mukana. Nyt ymmärrän, mikä on pakkasen ja kylmän talven merkitys ihmisen perimälle sekä pohjoisten ja keskieurooppalaisten kulttuurien radikaali ero! Tunnen itseni lähinna hitaasti tallustelevaksi kilpikonnaksi näiden kaikkien sinne tänne säntäilevien pupujussien perässä. Osa kanssaelävistä nimittäin jaksaa juosta maasta toiseen jokaikinen viikonloppu sillä Budapest jos mikä on loistava ja edullinen kulminaatiopiste Euroopan itälaidalla ja vähä muuallakin Euroopassa matkustamiseen. Kappas, jos katsotte tätä karttaa, niin huomaatte, että ahaa, olemmekin keskellä Eurooppaa:

http://maps.google.com/maps?q=budapest+map&ie=UTF8&hq&hnear=Budapest%2C+Unkari&ll=49.296472%2C19.731445&spn=16.665449%2C38.71582&t=h&z=5

On minunkin lopulta tullut matkusteltua vuoden aikana, vaikken alun alkaen sellaista suunnitellutkaan. Ero multimatkaajiin on vain siinä, että matkan jälkeen minun täytyy aina vetäytyä muutamaksi viikoksi tien sivuun makustelemaan kokemuksia. Tuntuu siltä, että jos matkustaisin tai tekisin asioita liian kiivaalla tahdilla, en voisi enää saada niistä riittävän paljon irti, jotta lähtemisen vaivaa kannattaisi edes nähdä. Tämä saattaa tietysti olla omaa rajallisuuttani, mutta mietin joskus josko ihmisen havainto-, käsittely ja tallennuskyky yltää kattamaan koko multimatkaajan kokemuspiirin. Jääkö suorittajan mieleen, mikä oli mikäkin kahvila ja kirkko missäkin kaupungissa tai missä oli se lukuisten pubikierrosten paras baari ja paras olut? Belgradit ja Zagrebit menevät yhtä iloisesti sekaisin kuin voisi kuvitella tapahtuvan toisen mantereen asukkaalla.

Mikäköhän näistä fasadiriveistä kuului Amsterdamiin? ;)

Vaihtokaverit käyvät parhaillaan järjestelmällisesti itä-Eurooppa läpi kuka junalla ja kuka autolla. Kaikki pisteet ja kunnia heille mielenkiinnosta Euroopan huono-onnisempaa osaa kohtaan ja papukaijamerkki päälle lentokonetta ekommista matkavälineistä.  On loistavaa kun yhdestä pisteestä voi joukolla joustavasti tutkia puoli Eurooppaa kohtuullisin hinnoin ja matka-ajoin. Junasta ja autosta käsin kokee todelliset välimatkat ja maailma hahmottuu konkreettisemmin. Samalla kokee maiden koko väriskaalan aution maaseudun, luonnonmaisemien ja kylien vaihtuessa kaupunkien ränsistyneisiin lähiöihin, kaupallisiin keskustoihin ja lopulta laitettuihin historiallisiin miliöihin.
Itse olen siis itsekin maata pitkin tapahtuvan maltillisen matkustamisen kannalla. Se on myös maailmantilanteeseen nähden ajakohtaisin tapa suhtautua matkustamiseen. Tätä maltillisuutta voi sitten soveltaa muihinkin elämän osa-alueisiin.

Mikä on sinun mielipiteesi, millainen matkustaja olet? Mikä on samalla se kaikkein ekoin ja elämyksellisin tapa?