Varoitan, tämä teksti saattaa sisältää poliittisen mielipiteen
Sen sijaan että purkaisin ajatuksiani käymällä yksipuolista keskustelua itseni kanssa, päätin nyt viimein testata ajatuksiani pakinoimalla kohdistetulle yleisölle. Tällä kertaa ei sen kummemmasta kuin nuorten kansanedustajaehdokkaiden fb-seinällä käymästä keskustelusta inspiroituneena. Vaikka en nyt ole edes heidän tasollaan kouliintunut poliittisen keskustelun kävijä enkä niin ollen aateopin tuntija saati sitten järeästi minkään poliittisen puolueen kannattaja, minun on nyt viimein aika harjoittaa kielenkantojani tälläkin elämän osa-alueella. Kertokaa ihmeessä lukijat jos aika yleisellä tasolla liikkuva ja melko prosaistisesti ilmaistu käsitykseni ponnistaa mielestänne pelkästä väärinymmärryksestä.
Ensinnäkin, mielestäni on erittäin hauskaa, että viimein kuulin jonkun rinnastavan kriittisen ajattelijan ja talutusnuorassa olevan lampaan. Ristiriitaisesta vertauksesta huolimatta puhuja oli mielestäni sitäkin oikeammassa. On totta että nykypäivän hyvenä pidetty kriittisyys ja niin edelleen puolueettomuus on tehnyt sekä puolueet että yksilöt aika aseettomiksi lähes luonnonvoiman tavoin markkinoita vellovan uusliberalismin edessä. Ketä olisikaan helpompi ohjailla kuin päättämättömiä ja hämmentyneitä kansalaisia, joita kaikenlainen totaalitäärinen ajattelu lähinnä vielä vain vavisuttaa.
Ideologia on tällä hetkellä lähinnä taikauskoon verrattavissa olevaa hölynpölyä ja siihen syyllistyvä menettää uskottavuutensa heti paljastuessaan. Juuri tällä ”ideologian leimakirveellä” viedään toisinajattelijoilta hampaat jo ennen kuin mitään varteenotettavaa ajatusta on päässyt teoiksi asti nousemaan.
Samainen henkilö sanoi että vain yksilö itse voi päättää, mikä hänen elämässään on kannattavaa, hyödyllistä, tavoittelemisen arvoista, mutta eikö ole niin että inhimillisesti tämä yksilöllinen elämä nouse arvoonsa vasta sosiaalisessa kontekstissa? Mitä olemme yksin arvoinemme ja tavoitteinemme? Vain juurikin näitä lampaita/häkkirottia, jotka juoksevat itsensä henkihieveriin ilmaan mitään juustonpalasta erityisempää merkitystä. Mielestäni yksilön itsellisestä päätäntävallasta puhuva on mielekkäiden periaatteiden äärellä mutta täysin yksilökeskeinen elämä menettää pitkällä tähtäimellä merkityksensä eikä tällaisten arvojen perässä juokseminen kanna hedelmää kenellekään.
Tässä valossa harjoitettu maailmansodista asti tuttu kommunismilla tai muilla leimautuneilla aatteilla pelottelu ja sohiminen alkaa tuntua vanhentuneelta ja kovin yksikantaiselta ajattelulta. Ongelmallista minusta tässä on se, että vapautta korostavaa uus- tai markkinaliberalismia ei samalla tavalla yleisesti hahmoteta aatteena eikä sen mahdollisia vaaroja vielä tiedosteta. Tai no, maailmantalouden kriisin jälkeen jossain määrin kyllä, mutta laiva kääntyy hitaasti varsinkin kun vaihtoehtoista suuntaa ei käytännössä kukaan ole vielä keksinyt. Toinen täysin päinvastainen virheellinen skeema on se, että liberaalius käsitetään kokonaisvaltaisena vapautta korostavana aatteena eikä silloin taas tiedosteta kuinka paljon itseasiassa klassisista vapauden periaatteista uusliberaalius todella eroaa soveltuessaan yhteen lähes minkä tahansa yksilönvapauksia rajoittavan hyvin konservatiivisten ja totalitääristenkin aatteiden kanssa.
Siis mitä tästä hieman epäjohdonmukaisesta ja jopa terminologisesti vähän virheellisestä metatekstistä voisimmekaan vetää johtopäätökseksi tai ylipäätään pitää tätä päivää pidemmälle pätevänä sisältönä? No ehkäpä sen, mitä niin moni historiassa onkin jo ennen minua todennut, että vapaus ilman minkäänlaisia rajoja on näennäistä ja harhaanjohtavaa. Kyllä, vapaus on kiinni yksilön kokemuksesta, mutta runolisesti: vapaus ei ole vapautta edes vapaudeksi nimettynä jos yksilöllä ei ole oikeutta henkilökohtaiseen kokemukseen saati sen julkiseen ilmaisemiseen tai jakamiseen. Jopa liberaali individualisti herää siihen todellisuuteen, että hänestä on vahvan ajattelevan yksilön sijasta tullut yhdentekeviä totuksia suustaan määkivä lammas.
- ”vapaa kriittinen ajattelija”, joka eräänä aamuna heräsi märehtimiseensä-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti