Kesä
 on monille latautumisen ja uudesti syntymisen aikaa. Kierähdetään 
kunnolla santaan ja annetaan auringon helliä jokaista jäsentä, solmitaan
 uusi suhde jäässä olleen kehon kanssa, pyöritellään varpaita 
hiekassa,
 käydään palauttamassa mieleen lapsuuden kesät ja löydetään iltyön 
uinnella itsestä se uinumassa ollut sisäinen lapsi, koetaan jotain 
uutta, kenties tehdään se kauan suunniteltu vaellusreissu... kesä on 
jollain tavalla aina niin uusi ja ihmeellinen, sen tuoksut sytyttävät 
elämän janon, vaikka elämän kesiä olisi sitten kertynyt useampi kymmen. 
Kesä löysyttää paidan kauluksemme ja alamme taas nähdä kaiken jotenkin 
eri silmin, ilman sosiaalisten roolien ja paineiden aiheuttamia 
ennakko-oletuksia ja ilman kiireen ja stressin aiheuttamaa 
putkikatse-efektiä, jossa vain hyödyllä ja tehokkailla toimilla on 
merkitys. Kesän aikana sen sijaan leppäkertutkin löytävät paikkansa 
galaksistamme merkittävinä olentoina. Olo tuntuu kaiken kaikkiaan 
energisemmältä, luovemmalta ja spontaanimmalta. Kesän aikana useimmat 
meistä voivat sanoa olevansa onnellisia. 
Ainakin minä voin.