Eager beaver

This is a serie of text is written few weeks ago but again I find it topical. Before speeding up the studies it might be the time to release parts of it as a motivator for all of us who still have to complete something before Christmas. And far more important, as a preparation for the New Year which always works as a good kick of for better habits

NEW GUIDELINES TO APPROACH MY OWN TIME AND WORK... What would they be?

Time to reassesment the situation. For a long weekend I have rolled in creative pain and despair. At least I first thought it was creative pain that I was going through, that I've gone through for long time.

This weekend it has been time for me to finally start really working on the actual architecture studies now that we're halfway through the Autumn semester. Next to the design prolbem my thoughts have somehow been DRIFTING in assessing my EFFICIENCY and time usage. As a student I'm behind the schedule. Despite of the department's point of view and the REMORSE of responsible personality I'm perfectly in time in my own SCHEDULE counting in what I've gone through during these two months.  Or at least I'm trying to convince myself that I'm following my self-made GOALS supposedly. At least the LIST of new things suggests that I might be chasing the merit of OVERARCHIEVER: Moving into a new city, starting a new job, taking my first customer ever in interior design, running through my first teaching task ever, following the lectures of master studies in another city...  As I'm here writing, as well I've been catching myself summing up those archieved things in the middle of NERVOUS drawing session. Alone and with others I've been repeating alloud TIGHT schedules and the list of work as it could calm me down somehow. It hasn't.

Going back to the school project that I'm now nervous about I just can't let it all be and go 100% downshifting. I'm a young ambitious student of architecture learning lots of new things just while stepping into a real working business. Having lots of ambitions both in personal and professional life it's natural that some overlappings accure. I just have to have some tools to deal with them, beat the stress and handdle my time usage with real outcome - balanced person with prescence, the right experience and realistic goals.

SIMPLE THINGS BUT HOW IS IT STILL SO DIFFICULT?


Trick or Treat?
"I've archieved enough for now... I can take it easy now on. Just after I've done this" Thinking that moving to another city and start a job will automaticly turn my unrealistic and unsustainable additude to work and scheduling towards normal ways of life, I've come up into trick myself again. It's amazing how stupid stuff it is possible to make yourself believe if you just want it desperately enough. To make it visible for you and for myself I've have to wright down Black and White some of those absurd presumptions of secondary job that I have created while trying to be efficient and ended up running like a HAMSTER IN A WHEEL.

1. Work worths whatever it is.
Nonono! And deffinitely not!! If you always end up hesitating your decissions, spending time in uncertainty ja mistrust, start thinking weither there's something far more important in the backround that you are unconsciously disturbed by. Is the project/way of doing that you're doing all together something that you can't stand behind on? Have you found some of the things in your life just oblications that you didn't sincerely want to work for in the first place, but you just took them to you since you're a decent person? In this kind of situations it's natural the anxiety spreads in everything and it's difficult to find out what's the actual cause. Then it's time to give yourself a little break and think over. What are the thing you actually want from your life? What are the things you actually want to support in it and work for? If you don't want to be dissapointed in your life, don't carry the dissapointment with you. :)

2. Travelling gives you more time. Working while travelling give perspective to your work and makes you double efficient.
- You can work in a train, but pendeling between two cities does not bring extra hours into your day. It takes those last few hours away and you end up thinking I'm really tired, what did I do? Sitting the whole day in train trying to concentrate in work that is not possible to proceed in such circumstances just makes you nervous and frustrated. Minimize your comes and goes if you want to be efficient. If you have to travel and you can't concentrate on your work, then give yourself a break  - rest and dream with a good conscience -what else could you do.

3. Working all the time makes you super productive in the end. "It has been a nice working day. I must of been lazy. Now that I still feel good and energetic, I can work more and maybe take some extra tasks. I haven't worked enough if I'm not exhausted."
- Easy going job and nice work environment might give you energy, but it doesn't mean that you've got to have energy for another 8 hours of creative work after it. Empty pockets in your callendar do not mean lazyness or useless time, this empty space makes you efficient. Just make sure you don't spent your time stressing up things. Empty time > empty mind means rest and get energy.

4. With self suggestion you can bring out amazing results. With it you can also motivate youself if you're tired.
- For the weekdays and weekends I have even invented a way to cheat myself into extra work. Booring ever repeating mantra goes this way: "I don't have to do this, but I can, so I do... It is interesting, that's why I do it. I just have to do this...So I reach...and then I can... Just concentrate now..." Self motivation is good at many cases but sometimes you just have to let it all be and do something totally different. Othervice you end up working with wrong results, being unefficient and repeating mistakes instead of archieving something.

5. Job is a relaxation from study and vice versa. If you have loads of stuff to do but they are from different fields of study, you just get extra kick of in energy when you change subject. If the subjects are the same they just support each other and it makes it easier for you to work.
- Well... Stress is stress, and schedule is schedule where ever it comes from. 2+2 is 4 not 1 no mather how you count it and the hours of the days don't double if you double your doings. What if trying to make it easy and make the calculations under Physical laws: Person Needs to Rest in order to Work.

Calvin and Hobbes. What will you reach if you just take another approach?

Tunne maisema

Pekka Luukola -Mo(nu)ment-

Eksyin Näyttelyyn. Olin myyty. Takaa löytyi tärkeä aihe ja paljon ajatuksia.

Pakko sukeltaa siihen vielä. Tämä on vasta lämmittelyä. Sukella kanssani.

Minä lähden nyt lenkille. Kansallismaisemiin:

FI_HU_AUS_Crashfusion kitchen

• Yesterday we made some cooking with friends to ease my Budapest longing and to open Hungarian culinary to the ones who haven't yet been so lucky to visit Hungary and taste the amazing food there.
  
  
  In Budapest I was lucky to get to know a Hungarian family where there was brilliant traditional Hungarian food made every day. While my visits with the family I got to taste some of it. The mother of the family wanted to show me some of the preparations. Their willing to share me some of their tradition and seeing something totally different from what I'm used to in kitchen was extremely moving and fascinating. Especially making dough out of potato, hiding fresh wild fruits into it and boiling the whole thing in water captivated me. I wanted to try to cook it by myself even though I am not the most skilled one when it comes to cooking. Luckily I found some incredible friends with whom I felt safe in kitchen. 
  
  
  

  

  
  
  
  I attach you some of the recipes. The course of the dishes on our dinner was not the most traditional one. Sweet apricot balls and the warm meat dish lecso are supposed to be main dishes and the sweet soup supposed to be a starter. We had two main dishes instead of starter and a soup as a dessert. To remember Hungarians always eat soup as a starter no matter what. And not to forget sour cream is the most important addition to almost every part of the meal!
  
  
  
  
  Apricot Balls
  (huge portion, half of the dough left to make homemade Hungarian pasta, gnocchi that we were talking about, there's two kinds of recipes for that: without potato and more eggs or with potato like I did. Recipe for example: http://neocortext.blogspot.com/2008/03/hungarian-nockerli.html)
  
  

  

  
  

  
  

  
  Ingredients:
  • 1600 grams boiled old potato
  • 2 eggs
  • 500 grams flour
  • 200 grams margarine
  • 150 grams breadcrumbs
  • 1200 grams apricot or plums
  • sugar cubes
  • salt
  
  Making home made breadcrumbs:
  Toast the breadcrumbs in a pan until they become reddish brown. Put some margarine to it and mix them together.
  
  Making the dough
  Boil the potatoes. When they are still hot, take the skin down and mash it (like when you make mashed potatoes). Put the flour, the eggs, the margarine and some salt in it and at first with food-processor than with hand kned it together.
  
  Put one cube of sugar into all the apricots instead of the stones. Form bars of the potato and cut it into pieces with a knife. (This is how we make similar size of pasta pieces.) Cover each apricot with a piece of potato pasta. The cover does not have to be thick. When the potato pasta is very sticky, use some flour on your hand and the table.
  
  Boil water in a pot. Put 6-8 balls into the water. Cook the balls in boiling water until they come up to the surface.
  Roll the balls into the toasted breadcrumbs (~2 at a time, otherwise they will collapse). Serve it with cinnamonsugar sprinkled on it.
  
  
  
  Hungarian Sour Cherry Soup -With my style, Red and blackcurrants used instead of cherries
  Makes 6 servings
  
  Ingredients:
  
  • 6 cups water
  • 500g (fresh sour cherries, pitted) red and blackcurrants
  • 3/4 cup sugar
  • 1 cup sour cream
  • 2 tablespoons flour
  • 1/4 teaspoon salt
  • (1 teaspoon confectioners' sugar) this one I didn't use
  
  Preparation:
  
  In a large saucepan, cook cherries with water and 3/4 cup sugar until done, about 10 minutes.
  
  Meanwhile, in a medium bowl, mix sour cream with flour, salt and confectioners' sugar until smooth.
  
  When cherries are done, temper the sour cream mixture with a few ladles of hot cherry liquid, whisking until smooth. Transfer to the pan with the cherries and whisk until smooth. Simmer 5 minutes, but do not boil.
  
  Cool to room temperature in an ice water bath. Place plastic wrap directly on the surface of the soup (so a skin doesn't form) and refrigerate until cold. Serve cold as a first course as they do in Hungary or as a dessert with a dollop of sour cream or whipped cream.
  
  Fusion of my friend's recipe and:
  http://easteuropeanfood.about.com/od/hungariansoups/r/tartcherry.htm
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  
  And finally the Astro-Hungarian Main Dish Lecso!
  
  
  
  

  
  

  
  
  Meanwhile I get the family recipe, you can check out this one:
  http://easteuropeanfood.about.com/od/hungarianv
  egetagbles/r/lecso.htm
  
  
  
  
  Great Thanks to Everybody. Food and company was excelent! Special thanks to Tanya!
  

Videotreffit -suositeltavaa näkemistä

Kuluttamisen toiset kasvot:
Verta, hikeä ja luksusta

Time to calm down, time to remember

Suomessa oloa on kulunut kuukauden päivät ja pikku hiljaa tavarat alkavat asettua paikoilleen, kaikki rakkaat on tervehditty ja vuoden aukko Suomen muistia päivitetty. Ympyrä sulkeutuu. Kun viime vuonna näihin aikoihin kirjoittelin vimmatusti hakupapereita ja tulin hyväksytyksi BME:lle, nyt palautan raportteja ja joku muu tulee hyväksytyksi kouluun. Näinpä istun koneelle ja alan muistella kokemuksiani, jospa niistä jollekulle olisi vielä apuakin.

Kulttuuri, sen parhaat ja pahimmat puolet

Vaihtokokemukseen vaikuttaa varmasti se, että vaihtokohteeni Budapest oli huomattavasti isompi ja kansoitetumpi kaupunki kuin ne paikat, missä olen tottunut asumaan. Samoin yliopisto, jossa opiskelin on massayliopisto, joka vuosittain ottaa noin 200 arkkitehtiopiskelijaa, mikä on tuplat siitä, mitä koko Suomessa koulutetaan. Nämä asia vaikuttavat varmasti huomattavasti sekä positiivisiin, että negatiivisiin kokemuksiini.Olisin siis voinut kokea samantyyppisen suuruudesta ja monipuolisuudesta johtuvan kulttuurishokin muuttaessani Helsinkiin.

Samoin tiivisti yhtä pitävä vaihtariyhteisö oli sinänsä jo kaikkine kansalaisuuksineen kulttuurishokki, mutta samalla se on myös itse kohdemaan kulttuuria poisblokkaava kupla, jolla on sekä hyvät että huonot puolensa. Tästä täytyy sanoa, että yhden kulttuurin sijasta opin tuntemaan useita, mutta en ehkä parhaiten sitä, millaista on olla unkarilainen ja asua unkarissa. Sain hyviä ystäviä ympäri Eurooppaa, mutta paikallisia opin tuntemaan vasta toisella lukukaudella kun yliopistolla tarjottiin mahdollisuus ottaa samoja kursseja unkarilaisten opiskelijoiden kanssa. Opin näin ollen tuntemaan unkarilaisuutta vasta oleskeltuani neljä kuukautta maassa. Monet vaihto-opiskelijat eivät päässeet kiinni kulttuuriin gulassin maistelua enempää, joten voin sanoa olleeni onnekai. 

Alkusyksy vieraassa maassa oli jännittävä ja huumavan vauhdikas. Tuntui, että uusia kavereita ja tekemistä on joka taholla. Alkuhuuman jälkeen väsymys ja koti-ikävä yllättivät, käytännön ongelmat, Tonavan kostea koleus ja harmaa sää masensivat ja opinnot alkoivat lohkaista mammutin osan viikosta niin ettei paljon muulle jäänyt aikaa. Samalla huomasi, että satojen kansainvälisten opiskelijoiden joukossa on helposti kaikkien kaveri, mutta oikeat ystävät jäivät harvaan.

Rankan syyslukukauden paluu kotiin hetkeksi tuntui hyvältä, mutta paluu Budapestiin ehdottomalta. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tunsi jo ne varsinaiset ystävät, joiden kanssa pitää yhtä ja tiesi, mitä kannattaa vielä kokea ja mitä jättää välistä. Syyslukukautta pitempi kevät meni sata kertaa nopeammin ja oli tuhat kertaa ihanampi. Budapestin kevät on suloinen ja kaupungilla on lämpimänä ja vihreänä kauniit kasvot.

Mutta lämmin kaupunki Budapest ei talvella ollut. Koin siellä tähänastisen elämäni kylmimmän talven. Unkarilaiset huumaantuvat keväästä, lämmöstä ja auringosta aivan kuten Suomalaiset pitkän talven jälkeen.

Sään lisäksi yllätyksenä koin Unkarilaisten suuren kiinnostuksen Suomalaisia ja meidän yhteisiä sukujuuriamme kohtaan. Vaikkeivät yhteydet ole tieteellisesti oikeiksi todistettuja, Unkarilaiset pitävät yhteyksiämme arvossaan. Minulle jopa lueteltiin saman sukuisia sanoja, lausuttiin Suomeksi ulkoa koulussa opiskeltua Kalevalaa ja kansallistarua, jossa Suomalaiset ja Unkarilaiset vaeltavan yhdessä Uralin takaa Eurooppaan. Onpa Unkarilainen kansallisromanttinen arkkitehtuurikin saanut vaikutteita suomalaisilta sukulaisiltaan. Kaikki tämä tuli minulle uutena asiana.

Unkarilaiset pitävät kansanperinnettään paljon suuremmassa arvossa kuin suomalaiset. Heidän monia vaikutteita saanut keittiönsä on ja elää vahvana. Samoin kansantaide; Todella moni nuori soittaa ja tanssii kansanmusiikin tahtiin.

Viimeiseksi, muttei  vaisinkaan vähimmäiseksi täytyy sanoa, kuinka yllätyin siitä, miten erityistä oli olla suomalainen kaikkien muiden kansalaisuuksien keskellä. En tarkoita tällä vahvaa kansantuntoani, vaan sitä, että suomi nähtiin muiden vaihto-opiskelijoiden silmissä jotenkin hyvin eksoottisena ja hienona maana. Toiseksi olen todella onnellinen, että lähdin matkaan rohkeasti yksin ja minun tuli tulla toimeen aluksi täysin vieraide ihmisten keskellä. Muutin yhteen ja matkustin täysin eri kansalaisuuksien kanssa, näin tutustuin uusiin ihmisiin ja sain ihania toivottavasti elinikäisiä ystävyyssuhteita. Toisin olisi ehkä ollut jos olisi jo Suomesta lähtiessäni kaveerannut vain suomalaisten kanssa tai lähtenyt Budapestista jo ensimmäisen lukuvuoden jälkeen.

Mistäs se kaikki alkoikaan...

Kukapa ei haluaisi olla boheemi tai ainakin näyttää yhtä vapaalta ja välittömältä, näyttää siltä, että elämä on helppoa kuin laiturin laidalla istuskeleminen suvessa. Mutta se, että luopuu tavallisuudesta, tunnollisuudesta ja kunnollisuudesta puolustaakseen periaatteitaan... se vaatii muutakin kuin valvottuja öitä ja viiniä.

"Boheemi on 1800-luvulla Ranskassa yleistynyt termi, joka kuvaa taiteilijoita ja kirjoittajia, jotka viettävät erikoista ja epäsäännöllistä elämää. "...
...Boheemeihin elämäntapoihin kuului poikkeukselliset, perinteisten ja yleisten tahojen kanssa pahasti ristiriidassa olleet poliittiset näkemykset, vakaumukset ja mielipiteet joita heijastettiin käytännössä usein varsin vapaamielisen seksuaalisuuden harjoittamisen, materiaalisesti erittäin vaatimattoman elämäntavan ja vaihtoehtoisen/vapaaehtoisen köyhyyden kautta. Lisäksi boheemikulttuuriin kuuluu eräänlainen "kurjuuden romantisointi""...

Ei lisättävää, ei muuta paitsi, että boheemius vaatii kompromisseja. Boheemius on kai valinta, mutta syntyminen jo valmiiksi yhteiskuntaan epäsopivaksi... onko se boheemiutta?


"Alkuperäiset boheemit taiteilijat muistuttivat ranskalaisten mielestä vaeltelevia mustalaisia, jotka elivät vakiintuneiden yhteiskunnallisten tapojen ulkopuolella, vähät välittäen sovinnaisempien piirien paheksunnasta." (wiki)

Täältä pesee: Matkustajan vuosi kilpikonnan kuoressa!

Vajaa kaksi kuukautta...vajaa kaksi kuukautta aikaa kokea ja kirjoittaa!!
Viimeinkin kirjoitan. Uskomatonta, että siihen on niin kova kynnys. Johtunee kai siitä etten ole itsekään kovin hyvin ehtinyt jäsentelemään kokemuksia päässäni.  Tarkoitushan oli kirjoittaa blogia Budapestin kokemuksista, mutta kynäniekkailu on jäänyt vähille nyt kun on keskittynyt taistelemaan sen puolesta, ettei mikään kokemisen arvoinen jää tänä vuonna väliin. Jatkan silti blogia, siirryn vain realistisempaan lähestymiskantaan. Tulen vielä kirjoittamaan paljon kokemuksistani Budapestissa ja sen ulkopuolella, kunhan siirryn tekemisestä ajattelemisen puolelle... Se toden näköisesti tapahtuu silloin, kun on aikaa myös ruvetan ikävöimään takaisin. Tulkoon tämä blogin olemaan siis lääke ja selviytymistyökalu 

Budapest-ikävää vastaan!

Välillä vaihto-opiskelijan tahti todellakin tuntuu siltä että pää ei pysty päivittymään toiminnan mukana. Nyt ymmärrän, mikä on pakkasen ja kylmän talven merkitys ihmisen perimälle sekä pohjoisten ja keskieurooppalaisten kulttuurien radikaali ero! Tunnen itseni lähinna hitaasti tallustelevaksi kilpikonnaksi näiden kaikkien sinne tänne säntäilevien pupujussien perässä. Osa kanssaelävistä nimittäin jaksaa juosta maasta toiseen jokaikinen viikonloppu sillä Budapest jos mikä on loistava ja edullinen kulminaatiopiste Euroopan itälaidalla ja vähä muuallakin Euroopassa matkustamiseen. Kappas, jos katsotte tätä karttaa, niin huomaatte, että ahaa, olemmekin keskellä Eurooppaa:

http://maps.google.com/maps?q=budapest+map&ie=UTF8&hq&hnear=Budapest%2C+Unkari&ll=49.296472%2C19.731445&spn=16.665449%2C38.71582&t=h&z=5

On minunkin lopulta tullut matkusteltua vuoden aikana, vaikken alun alkaen sellaista suunnitellutkaan. Ero multimatkaajiin on vain siinä, että matkan jälkeen minun täytyy aina vetäytyä muutamaksi viikoksi tien sivuun makustelemaan kokemuksia. Tuntuu siltä, että jos matkustaisin tai tekisin asioita liian kiivaalla tahdilla, en voisi enää saada niistä riittävän paljon irti, jotta lähtemisen vaivaa kannattaisi edes nähdä. Tämä saattaa tietysti olla omaa rajallisuuttani, mutta mietin joskus josko ihmisen havainto-, käsittely ja tallennuskyky yltää kattamaan koko multimatkaajan kokemuspiirin. Jääkö suorittajan mieleen, mikä oli mikäkin kahvila ja kirkko missäkin kaupungissa tai missä oli se lukuisten pubikierrosten paras baari ja paras olut? Belgradit ja Zagrebit menevät yhtä iloisesti sekaisin kuin voisi kuvitella tapahtuvan toisen mantereen asukkaalla.

Mikäköhän näistä fasadiriveistä kuului Amsterdamiin? ;)

Vaihtokaverit käyvät parhaillaan järjestelmällisesti itä-Eurooppa läpi kuka junalla ja kuka autolla. Kaikki pisteet ja kunnia heille mielenkiinnosta Euroopan huono-onnisempaa osaa kohtaan ja papukaijamerkki päälle lentokonetta ekommista matkavälineistä.  On loistavaa kun yhdestä pisteestä voi joukolla joustavasti tutkia puoli Eurooppaa kohtuullisin hinnoin ja matka-ajoin. Junasta ja autosta käsin kokee todelliset välimatkat ja maailma hahmottuu konkreettisemmin. Samalla kokee maiden koko väriskaalan aution maaseudun, luonnonmaisemien ja kylien vaihtuessa kaupunkien ränsistyneisiin lähiöihin, kaupallisiin keskustoihin ja lopulta laitettuihin historiallisiin miliöihin.
Itse olen siis itsekin maata pitkin tapahtuvan maltillisen matkustamisen kannalla. Se on myös maailmantilanteeseen nähden ajakohtaisin tapa suhtautua matkustamiseen. Tätä maltillisuutta voi sitten soveltaa muihinkin elämän osa-alueisiin.

Mikä on sinun mielipiteesi, millainen matkustaja olet? Mikä on samalla se kaikkein ekoin ja elämyksellisin tapa?

Swerving into Architecture

Window of Aalto's Säynätsalo municipality house.

After arriving back to Finland I've been spending so-lovely but so-lazy Christmas time having as my biggest challenge how to have enough time to meet everybody. After all this time with passive brain capacity usage I felt there's no return to the hard-valued-working life.
Finally Epiphany arrived and I gave up the lovely way to spent time only by eating, skeeing and sleeping. When I had to leave the warm heart of my parents house and drive to the windy and cold Oulu-city I thought there was only inescapable mid-winter-angst waiting for me to pay back the good time I obviously didn't deserve with my lazyness. Surprisingly my theory didn't work and laziness had finally brought back my motivation and enthusiasm towards my studies. A huge bunch of Autumn's non-touched architecture magazines on the kitchen table became a saviour for the dark evenings of January.

In my eagerness I also swelled into Internet's endless database of architecture and building politics and I thought it was a mistake I will never find my way out with reasonable thoughts in my mind, until I found a kolumn of which sentencies couldn't be better describing the feelings of the architecture student (me) facing people's opinion about historical and modern architecture. The text is mainly about British architecture but it could be translated to handle whole worlds frustation about the bult environment, or even worse, to all that we would like to get better and more worth in the world.

"Whatever the rights and wrongs of medieval society – most people lived in hovels – architecture truly mattered: ambitious, beautifully made and finely crafted. Today, we simply can't, or don't want to, afford the price of meticulously wrought buildings. Britain is no longer a productive or a collective society; we are an atomistic nation of individual consumers. We might say we want better buildings, yet evidently, we don't want to pay for them.

More than this, we also really want the very buildings we so often say we despise: all those skyscrapers with funny names that house the banks that lend the money to build the shopping malls and their attendant distribution depots, motorways, supermarkets and edge-of-town housing estates – the architecture of ever-expanding consumption – that neither medieval masters nor the genius of Wren, Hawksmoor and Vanbrugh, let alone today's big name architects, could or can do much to improve."

To read more, visit the link:
http://www.guardian.co.uk/commentisfree/2010/nov/01/great-architecture-not-cheap

Vapauden verhoamaa

Varoitan, tämä teksti saattaa sisältää poliittisen mielipiteen ;D

Sen sijaan että purkaisin ajatuksiani käymällä yksipuolista keskustelua itseni kanssa, päätin nyt viimein testata ajatuksiani pakinoimalla kohdistetulle yleisölle. Tällä kertaa ei sen kummemmasta kuin nuorten kansanedustajaehdokkaiden fb-seinällä käymästä keskustelusta inspiroituneena. Vaikka en nyt ole edes heidän tasollaan kouliintunut poliittisen keskustelun kävijä enkä niin ollen aateopin tuntija saati sitten järeästi minkään poliittisen puolueen kannattaja, minun on nyt  viimein aika harjoittaa kielenkantojani tälläkin elämän osa-alueella. Kertokaa ihmeessä lukijat jos aika yleisellä tasolla liikkuva ja melko prosaistisesti ilmaistu käsitykseni ponnistaa mielestänne pelkästä väärinymmärryksestä.

Ensinnäkin, mielestäni on erittäin hauskaa, että viimein kuulin jonkun rinnastavan kriittisen ajattelijan ja talutusnuorassa olevan lampaan. Ristiriitaisesta vertauksesta huolimatta puhuja oli mielestäni sitäkin oikeammassa. On totta että nykypäivän hyvenä pidetty kriittisyys ja niin edelleen puolueettomuus on tehnyt sekä puolueet että yksilöt aika aseettomiksi lähes luonnonvoiman tavoin markkinoita vellovan uusliberalismin edessä. Ketä olisikaan helpompi ohjailla kuin päättämättömiä ja hämmentyneitä kansalaisia, joita kaikenlainen totaalitäärinen ajattelu lähinnä vielä vain vavisuttaa.

Ideologia on tällä hetkellä lähinnä taikauskoon verrattavissa olevaa hölynpölyä ja siihen syyllistyvä menettää uskottavuutensa heti paljastuessaan. Juuri tällä ”ideologian leimakirveellä” viedään toisinajattelijoilta hampaat jo ennen kuin mitään varteenotettavaa ajatusta on päässyt teoiksi asti nousemaan.

Samainen henkilö sanoi että vain yksilö itse voi päättää, mikä hänen elämässään on kannattavaa, hyödyllistä, tavoittelemisen arvoista, mutta eikö ole niin että inhimillisesti tämä yksilöllinen elämä nouse arvoonsa vasta sosiaalisessa kontekstissa? Mitä olemme yksin arvoinemme ja tavoitteinemme? Vain juurikin näitä lampaita/häkkirottia, jotka juoksevat itsensä henkihieveriin ilmaan mitään juustonpalasta erityisempää merkitystä. Mielestäni yksilön itsellisestä päätäntävallasta puhuva on mielekkäiden periaatteiden äärellä  mutta täysin yksilökeskeinen elämä menettää pitkällä tähtäimellä merkityksensä eikä tällaisten arvojen perässä juokseminen kanna hedelmää kenellekään.

Tässä valossa harjoitettu maailmansodista asti tuttu kommunismilla tai muilla leimautuneilla aatteilla pelottelu ja sohiminen alkaa tuntua vanhentuneelta ja kovin yksikantaiselta ajattelulta. Ongelmallista minusta tässä on se, että vapautta korostavaa uus- tai markkinaliberalismia ei samalla tavalla yleisesti hahmoteta aatteena eikä sen mahdollisia vaaroja vielä tiedosteta. Tai no, maailmantalouden kriisin jälkeen jossain määrin kyllä, mutta laiva kääntyy hitaasti varsinkin kun vaihtoehtoista suuntaa ei käytännössä kukaan ole vielä keksinyt. Toinen täysin päinvastainen virheellinen skeema on se, että liberaalius käsitetään kokonaisvaltaisena vapautta korostavana aatteena eikä silloin taas tiedosteta kuinka paljon itseasiassa klassisista vapauden periaatteista uusliberaalius todella eroaa soveltuessaan yhteen lähes minkä tahansa yksilönvapauksia rajoittavan hyvin konservatiivisten ja totalitääristenkin aatteiden kanssa.

Siis mitä tästä hieman epäjohdonmukaisesta ja jopa terminologisesti vähän virheellisestä metatekstistä voisimmekaan vetää johtopäätökseksi tai ylipäätään pitää tätä päivää pidemmälle pätevänä sisältönä? No ehkäpä sen, mitä niin moni historiassa onkin jo ennen minua todennut, että vapaus ilman minkäänlaisia rajoja on näennäistä ja harhaanjohtavaa. Kyllä, vapaus on kiinni yksilön kokemuksesta, mutta runolisesti: vapaus ei ole vapautta edes vapaudeksi nimettynä jos yksilöllä ei ole oikeutta henkilökohtaiseen kokemukseen saati sen julkiseen ilmaisemiseen tai jakamiseen. Jopa liberaali individualisti herää siihen todellisuuteen, että hänestä on vahvan ajattelevan yksilön sijasta tullut yhdentekeviä totuksia suustaan määkivä lammas.

- ”vapaa kriittinen ajattelija”, joka eräänä aamuna heräsi märehtimiseensä-

Tiesitkö Suomen ja Unkarin taidesuhteista?

Kansallisromantiikkaa Wekerlessä. Karoly Kos'n puisto ja hänen suunnittelemansa porttirakennus.

Viime viikkojen aiheena projektikurssien ohella on ollut Art Noveu ja nimenomaisesti Suomalainen kansallisromantiikka. Syventyminen aiheeseen selittää siis myös osittain edellisen blogitekstini. Syy miksi Budapestissä tarjoituu mahdollisuus opiskella Suomalaista kansalisromantiikkaa ei ole kansallisen suuntauksemme suuri kansainvälinen suosio vaan Unkarin oman kansallisromanttisen taidesuuntauksen kytkeytyminen vahvasti silloisiin taidesuhteisiimme.
Suomen ja Unkarin taidesuhteet olivat erittäin lämpimät vuosisadan vaihteessa. Moinen yhteys tutkimuksineen ja julkaisuineen yllätti minut, mutta toi lisää syvyyttä omaan Unkari-suhteeseeni.

Kiinnostus oli molemminpuolinen ja lähti liikkeelle yleisestä kansainvälisestä kiinnostuksesta alkuperäiskulttuureihin. Kansojen välinen veljeytemme kehittyi silloin keksitystä yhteisistä juurista, jotka tosin pohjautuvat jo nyt kyseenalaistettuun teoriaan. Lähempi ja todellisempi syy-yhteys syntyi siitä, että maidemme tilanne ja tarpeet oman kulttuurillisen pohjan vahvistamiselle olivat samat sillä molemmat alueet ponnistelivat itsenäisyytensä saavuttamiseksi. Yksi paikallisista arkkitehdeista joka erityisesti kiinnostui tästä yhteisestä taistosta oli Károly Kós, joka tunnetaan Transylvanian itsenäisyyden puolesta taistelleena arkkitehtina.

The second time that our Finland has been branded...

Ensimmäinen kerta kun Suomesta luotiin brändiä oli vuosisadan vaihteessa kuin Suomalaiset kaipasivat jotain mille rakentaa kansallisen identiteettinsä. Art Noveau ja regionalismi vastasivat tähän tarpeeseen. Tavoitteet poikivat aikanaan Suomelle ja Suomalaisille edelleen merkityksellisiä ja hedelmää kantavia teoksia, kuten Kalevalan ja laajan valikoiman kansallisromanttista kuvataidetta, puhumattakaan arkkitehtuurista. Tätä aikaa kutsutaan Suomen taiteen kultakaudeksi. Tyylikaudella oli silloinkin oma kaupallinen leimansa ja mainstreaminsa, mutta ajan taloudelliset resurssit ja tavoitteet erosivat voimakkaasti tästä hetkestä. Voidaan sanoa että myös tällä hetkellä suomalaisuus hakee paikkaansa tai sanotaanko ne Suomen tunnukset ja ominaispiirteet, jotka tunnetaan, eivät toimi välineinä tämän päivän elämässä ja kilpailussa. Näillä perusteella voinkin hyvällä omalla tunnolla vedota Suomibrändäykseen vastaavana yrityksenä palauttaa kultturimme arvoonsa. Joskaan ei ole selvää tuottaako se läheskään samanveroisia tuloksia tai arvotuksia kulttuurillemme tai toimiiko se todellisten arvojemme pohjalta. Parhaimmassa tapauksessa Suomalaisuus päivitetään tähän päivään ja meille suomalaisille annetaan välineet insproitua suomalaisuudesta ja tuottaa ominaisuuksiemme pohjalta arvokasta maailmaa meille kaikille.
Aion itse vielä perehtyä aiheeseen lisää, mutta käykää tekin katsomassa Suomivisio ja tehkää omat päätelmänne:
http://www.tehtavasuomelle.fi/

Just some experiences along the way... make a guestion if you want to know more

As an architect student I'm facing a hard perioid of finishing designs right now. But without the time to make many profound journals to you, I still want you to get the feeling of my trips along the way: The delight to make lonely discoveries in the city, run along Danubes bench.. find fellow loners, find places that not everyone enters... discover something small and something so huge in the same time... that's what makes the exitement and the heart for traveling to me.

I promise there will be some info some important thoughts attached later on...but as now.... A picture tells more than hundred word they say... enjoy the trip!!

Instant context and the deep attachment to the moment that's when the photos are made!

Dreaming of IVANAhelsinki -and getting far beyond

Photo from Hailuoto. Something what unrefined and undefined but in the same time very clear and beautiful.

Today I woke up thinking weither my homesicness has become cronic.Talking about cronic I don't mean anything bad this time but vice versa. Instead of dreaming about Finish forests and fields covered with mist in daytime my dreams of Finland started to appeal in my nightly travels to my subconsciousnes. Because of these dreams I realize I'm really processing my relation to my nation and country here in Budapest. I recognize that the things appealing in the dreams are usually something that somehow remains a guestion to you.  And for me there is lot of guestions concerning our history, our underestimated partly forgotten culture, our changing ways to act... Any way I prefer being home sick during the night time. It gives you the possibility to enjoy your travel in the daytime!